Uusi vuosi on alkanut hyvää vauhtia, kovasti ollaan kevättä kohti menossa. Emäntä odottaa eritoten kesää ja aurinkoa, Jippo viihtyisi enemmän talvipakkasissa ja lumessa kuin helteissä. Toki kesällä Jipon mielestä huippujen huippua on uiminen, siihen ei koskaan kyllästy.
Tammikuussa meillä oli noutajaporukalla tokokoulutus viikonloppu, jonka kunnialla veti läpi Löppösen Tuija. Kiitokset hirrrrven paljon Tuijalle! Ilokseni sain huomata, että Jippo on kehittynyt HUIMASTI viime syksystä, ihan kuin olisi treenannut eri koiran kanssa. Maltti oli kiitettävää, keskittyminen myös. Meidän kehittämisen alueet olivat; ylläriylläri seuraaminen, tunnari ja kaukot. Muutakin hienosäätöä tehtiin kouluttajan avustuksella. Seuraamisessa Jippo pyrkii edelleen edistämään, mutta pitkään jatkunut _liian tiivis_ (lue:estäminen) seuraaminen ollaan saatu häivytettyä pois. :) Treenikaveri otti meidän seuraamisesta pientä videopätkää, eikä se näyttänyt ollenkaan hullummalta. Huomasin samalla, että Jipolla on aika hauska tapa seurata, se nimittäin "kietoo" hännän minun jalkojen ympärille :D
Tunnarissa meidän ongelmana oli, että J käyttää väärää kapulaa suussa ennen kun ottaa oman. Se tekee tunnarin ihan liian korkeella vireellä. Se suorastaan törmää niihin kapuloihin, nappaa ensimmäisen kapulan suuhun, tiputtaa ja sitten vasta etsii oman. Tämän kaiken se tekee ihan täysin omin päin, ei kysy apuja eikä palauta ikinä väärää kapulaa. Saatiin paljon vinkkejä ongelmaan ja nyt ollaan kovasti tunnaria hinkattu ja AVOT! Oppi mennyt perille, koira on suht rauhallinen ennen suoritusta ja ainoastaan 1/20 treenistä J ottaa väärän kapulan suuhun. On se vaan niin huippu fiilis huomata, että kehitystä tulee! :)
Kaukoissa ongelmana on SEISO-MAAHAN ja SEISO-ISTU liikkeissä tapahtuva takajalkojen "hypähdys" muutaman sentin eteenpäin. Syynä oli minun elekieli, joka oli liian voimakasta. Tuija neuvoi tekemään liikkeet aivan koiran edessä, hyvin hyvin pienillä vartalonavuilla ja rauhallisella äänellä. Ei missään nimessä vielä käsimerkeillä(tottakai minä oon nohevana opettanut käsimerkeillä). Pieni kahden-kolmen sentin yläkropan eteen taivutus ja hento käsky, niin johan pysy koirakin paikoillaan. Tätä jankataan sitten niin kauan kun liikkeet on täysin varmoja, sitten vasta siirrytään hieman kauemmas koirasta.
Pientä hienosäätöä tehtiin metallikapulan pidossa. Jipolla on tapana kalistella kapulaa hampaissaan. Tehtiin pieni "temppu"rata, jossa koiralle annettiin kapula suuhun, käskettiin hypätä este ja kiertämään tuolin. Ohjaaja pysyi paikoillaan ja koira keskittyi kuuntelemaan sekä toimimaan käskyjen mukaisesti. Äkkiä unohtui kapulan pyöritys ja ote oli paljon parempi.
Ruutua tehtiin myös, Jippo alkaa jo hahmottamaan ruudun idean. Toki minä olen sen pään sekoittanut nyt merkillä (TYHMÄ!) ja edellisissä treeneissä J tarjosi ruutuun mennessä yhtä kartiota merkiksi. Joten jätetäänpä se merkki nyt ihan kokonaan treeneistä pois. Ahneella on p**kanen loppu.
Loistava oli viikonloppu, paljon taas saatiin vinkkivitosia ja olihan se tietty huippua saada meidän yhteistyöstä kehuja niin kouluttajalta kuin treenikavereilta. Tästä on hyvä jatkaa! :)
Kokeisiin ei olla vielä keretty(uskallettu???)tänä vuonna. Pitää ilmoittaa tokon avoimeen tässä joku päivä. Mätsäreissä käytiin eilen. Ajatuksena oli pieni treeni ja totuttelu kehäympäristöön maaliskuussa tulevaa näyttelyä varten. Pyh ja pah, Jippo mitään osannut seisoa siellä. :D Tuomarikin sanoi, että älä syötä sitä koiraa ja eikö se seiso nätisti ilman sitä makupalaa. Että niin. Ei seiso ei. Sininen nauha tuli ja loppukehässä lennettiin 5. ulos, siinäkin tuomari vielä mainitsi että "laitetaanhan sileäkarvainen noutaja vielä kotiin harjoittelemaan seisomista". Joo, ja mehän lähettiin. :) No, mutta hauskaa oli ja Jippokin malttoi välillä ihan makoilla kehän laidalla (!).
Nomeilusta ei juuri jaksa kirjoittaa, kun eipä olla hirveesti treenattu. Ainostaan suuntia ja pitkiä linjoja polkuja pitkin ollaan otettu. Suuntia ollaan otettu neljällä damilla(vasen, vasen "yläviisto", oikea "yläviisto", oikea> ohj katsottuna), hyvin se suuntaa ottaa. Käsimerkit alkaa olla pikkuhiljaa mustin muistissa, pyörähtää oikealta puolelta käsimerkin mukaisesti taakse damille eikä anna häiriödamien häiritä. Pitkiä linjoja (60- 100m) ollaan tehty motivoidusti polkuja pitkin niin, että muistiin ollaan jätetty useampi dami ja matkaa pidennetty vaihtamalla lähetyspaikkaa jokaisen damin palautuksen jälkeen. Nyt alkaa olla hyvät pakkaset ja kelit(jos näin voi sanoa..) elikkäs ryhmätreenejä aletaan viritellä. Nome otetaan mukaan taas arkeen, tavoitteena olisi edelleen se Alo tulos ja totta vie se kirkkain. Paitsi, että lintuja minulla ei edelleenkään ole, joten taitaa jäädä haaveksi koko tulos..
Blogia päivitellään taas sitten, kun on jotain päivitettävää. :)
