Loppuvuosi meni miten meni, ei paljoa kerrottavaa koe rintamalta. Koko vuoden saaliina on ykkönen nomesta, kakkonen tokosta, erinomainen näyttämöltä sekä luonnetta mitattu normi tuloksin. Ja se tärkein saalis eli Elmeri <3
Eno-Elmeri on kotiutunut niin hyvin, että en ole edes muistanut kouluttaa koko pentua. Kummasti se arjen pyörityksissä on oppinut yhtä jos toistakin. ;) Palloja se rrrrrrakastaa noutaa ja vinguttaa, niillä ollaan pääosin noutoja tehty. Damit kiinnostaa kahden noudon verran.. Lintujakin ollaan kerta pari kannettu. Ensin toki piti pyöriä.. Tokoa ollaan kotosalla otettu ja yksi pentukurssi ollaan läpi päästy. Autoilu ei ollu aluksi kivaa, tai oikeestaan autoon meno, mutta nyt mennään jo vauhdilla (tosin häntä edelleen hieman koipien välissä...) Koskaan se ei siis autossa ole pahoinvoinut tai tärissyt ym. Hampaanpoistossakin käytiin, kun yläkulmurit ei ollut suostuvaisia irtoamaan. Pitkään odotin, mutta sitten katsoin parhaaksi viedä lekurille. Onneksi vein, kulmureitten juuret olivat nimittäin 2/3 hampaista ja erittäin tiukassa. Elmeri toipui hyvin ja purentakin näyttäisi olevan ok. Tosin hieman on toiselta sivulta yli, mutta uskon sen korjaantuvan kunhan pää kasvaa.. Hirmu kiva pentu(22kg!!) tottelevainen, aika herkkä minulle siis, rohkea ja utelias. Helppo koira, uskoo kun kielletään ja nukkuu kun mitään ei tapahdu. Hoitoonkin se on helppo viedä, kun se asettuu minne vaan. Yksi rasittava piirre siinä on, yltiösosiaalisuus. Kaikki elollinen on I-H-A-N-A-A. Keikistely ja hännän heilutus (sillä on muuten ihan älyttömän pitkä häntä, joka osuu molemmin puolin LAPOIHIN heiluessa) alkaa jo monta sataa metriä ennen vastaan tulevaa kävelijää/koiraa/potkuria/pulkkaa/vaunuja/pyöräilijää/hiihtäjää. Mutta hauska tapaus on!
Hyvin on tulleet toimeen koko karvalauma keskenään. Tytöt(kissat siis) kiusaa poikia ja pojat kiusaa tyttöjä. Pojat on kuin majakka ja perävaunu, mitä iso edellä sitä pieni perässä. Kappas kummaa vaan, että kaiken pahan se kyllä matkii muttei hyvästä tietoakaan.. ;)
Tää vuoden vaihde on mulle (aina)todellinen kompastuskivi, kun mikään ei meinaa kiinnostaa ja näin ollen myös treenit koirien osalta on ihan minimissä. Mutta kyllä täältä vielä noustaan. Pakko. Kun alaspäinkään ei enää pääse. Yhteiset nome treenitkin on pikkuhiljaa päässeet käyntiin, samoin tokot.
Tavoitteet Jipon kohdalla tälle vuotta voisivat olla seuraavat:
Toko VOI1 (tuskin mahdollista, mutta tavoite on hyvä olla)
Nome-B AVO tulos
WT startti, kunhan oon itse tyytyväinen, niin ok.
MEJÄ AVO1
Laihdutuskuuri yhdessä emännän kanssa
Eno-Elmeri voisi ehkä loppuvuodesta startata tokossa. Ja noutohommat voisi olla myös olla ihan jees opetella. Jotain taippareitten tapasta tavoitetta.
Näillä eväillä kohti uutta vuotta, toivottavasti se olisi meille antoisampi.
P.S. Kameraa en ole edelleenkään hankkinut. Ei kuvia. Täytyi hankkia auto. Entinen meni lunastukseen kun joku mummo tuli kolmion takaa kylkeen. Ehkä kamera voisi olla sitten seuraava hankinta.
